Aluevaltuustossa vetäisin extempore pönttöpuheen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden puolesta, kun käsiteltiin aluevaltuustoaloitetta koulujen psykiatrisista sairaanhoitajista. Itse tykkään valmistautua puheenvuoroihin ennakolta, mutta ihan selkeäsanaisesti tuo näytti irtoavan kylmiltäänkin 😅 Mä olen nähnyt terveydenhoitajan, opettajan, sosiaali- ja kriisityön näkökulmasta ja omaisen roolista mitä toimimattomat lasten ja nuorten perustason mielenterveyspalvelut tarkoittavat ihan reaalielämässä. Lapsia ja nuoria ei voi laittaa odottamaan ja jonottamaan. Asiat ovat aktiivisia silloin kun ne elämässä eteen tulevat. Jos niitä ei pääse purkamaan siinä hetkessä, niin aikaikkuna sulkeutuu ja asiasta ei halua enää puhua. Mitä enemmän kohtaamattomuutta on, sitä enemmän meillä on kumuloituneita ja kerrostuneita ongelmia. Aikuinen jaksaa yleensä paremmin odottaa ja kerätä mieltään painavia asioita ylös niistä puhuakseen, mutta lapsilla ja nuorilla tähän moti harvemmin riittää. Tarve puhua on silloin kun se on ja jos tähän tarpeeseen ei silloin vastata, tilaisuus menee ohi. Tästä syystä lapsilla ja nuorilla pitää olla apua ja tukea saatavilla heidän omassa arkiympäristössään = koululla tai sen välittömässä läheisyydessä. Lasten omien palveluiden ohella tulee kokonaisvaltaisesti panostaa myös vanhempien ja perheiden kokonaisvaltaiseen tukeen. Pelkkää lasta hoitamalla, ei taustalla vaikuttavia juurisyitä hoideta. P. s Jos sote- ja/tai kunta-asioihin vaikuttaminen kiinnostaa, niin ehdit vielä itsekin ehdolle. #vihreät #riihimäki #omahäme #kantahämeenhyvinvointialue #aluevaltuutettu #mielenterveys